Virkeään aulaparlamenttiin ovat kaikki tervetulleita

10072019

aulaparlamentti

”Parasta, mitä Caritas-Kodin palvelukeskuksessa on tapahtunut, on aulan muuttaminen kahvilaksi. On tullut viime aikoina kuljettua läpi ja nähtyä monenlaista istujaa ja ryhmää kahvikupin tai vaikkapa läppärin kanssa. Eilen istuskelin itsekin pitemmän tovin ja oli tosi viihtyisää katsella siltä kantilta elämänmenoa talossa. Paikka on kuin ison talon syli. Toivottaa lämpimästi tervetulleeksi.”

Tällaiset terveiset saatiin Hilkka Määtältä, Caritas-Kodin kantaäidiltä, joka yhdessä Heikki Keräsen kanssa puhalsi taloon sen elämän perustan, mihin tukeutuen täällä yhä 20 vuotta myöhemminkin eletään. Hilkka – hänen kunniaksi annoimme nimen sunnuntaisin pidettäville kahvihetkille – jäi muutama vuosi sitten pitkän ja luovan puurtamisen jälkeen eläkkeelle. Ihan tyystin ei hän eronnut Caritaksesta, sillä hän on edelleen mukana Caritas-Säätiön hallituksessa.

Mainioin asia alakerran kahvilassa on Aulaparlamentti. Siihen kuuluu kulmittain olevat sohvat, iso pöytä ja tuoleja tarpeen mukaan. Se on syntynyt ihan itsestään ja se on Suomen demokraattisin parlamentti: ei ole puheenjohtajaa, ei istumajärjestystä eikä puheenvuoroja tarvitse pyytää. Sana ja välillä laulukin ovat aina vapaita.

Toisinaan siinä istuu pari, kolme asukasta, mutta useimmiten paljon enemmän, joskus jopa parisenkymmentä seurustelijaa. Tuoleja nostetaan lisää kahvilan puolelta ja juttua riittää. Porukka vaihtelee päivän mittaan, päiväohjelman tai jopa sään mukaan.

Parlamentissa istuu muutama kantajäsenkin, mutta sen avoin kodikkuus kutsuu itsekutakin seuraansa, kaikki ovat tervetulleita. Harva on se talon asukas, joka ei tässä seurassa ole koskaan kuulumisia vaihtanut.

Iltalehtien uutiset, talon yhteiset asiat ja telkkarin tarjonta ovat ikuisasioita, joista joskus syntyy intohimoisiakin kannanottoja. Politiikastakaan puhumista ei kaihdeta. Mikään aihe ei ole kielletty. Tietoja krempoista, vaivoista ja sairauksista vaihdetaan, kysellään niiden perään, joita ei muutamaan päivään ole näkynyt. Kerrotaan heti kun joku on palannut sairaalasta tai matkalta. Neuvoja ja onnitteluja jaetaan. Jos joku arkinen asia on jäänyt epäselväksi, se tarkistetaan Juhalta tai Hannulta.

Taloon tulijat ja sieltä poistuvat pannaan merkille, mikään epätavallinen ei jää huomaamatta. Usein talossa käyvät vieraatkin seisahtuvat rupattelemaan, sillä aulaparlamentista huokuva hyväntuulisuus vetää puoleensa.

Ehkä parhaimmillaan on tunnelma silloin, kun joku talon laulun lahjan omaavista asukkaasta on ottanut mukaan tuttujen laulujen sanoja ja saanut muutkin parlamentin jäsenet niihin yhtymään.

Tässä isossa sylissä ystävyys kukkii.

Teksti: Maikki Kiviharju-Wiebenga