Jaksaa jaksaa! – Body Fitness haastaa kehon ja mielen

25102018

Caritaslaiset harrastaa -juttusarjassa caritaslaiset kertovat harrastuksistaan

kisakuva 2 (002)

Lähihoitaja Tanja Tuohino (kuvassa vasemmalla) sijoittui upeasti SM-hopealle ensikertalaisena.
Kuva: NORDIC FITNESS EXPO/ Tommi Manki

Lähihoitaja innostui harrastuksestaan niin, että nousi vuodessa lajin huipulle. Myös työtä ennen haitanneet selkävaivat jäivät taakse.

Caritas Kompassissa vammaistyössä lähihoitajana työskentelevä Tanja Tuohino on harrastanut aktiivisesti Body Fitnessiä valmennuksessa reilun vuoden ajan. Lokakuussa hän osallistui ensimmäistä kertaa lajin SM-kilpailuun ja sijoittui heti upeasti hopealle omassa sarjassaan.

Nordic Fitness Expossa alle 158-senttisten sarjassa kilpaili 10 naista, joista 6 eteni finaaliin. Tuomarit vertailevat kilpailijoita Body Fitnessissä käyttäen kriteereinä muun muassa kehon tasapainoisuutta ja muotoa, kehon kokonaisvaikutelmaa, lihasten symmetrisyyttä ja kilpailijoiden esiintymistä.

Kysytäänpä Tanjalta itseltään, miten hän päätyi lajin pariin ja miten hän onnistui saavuttamaan tavoitteensa?

 

Miten löysit lajin?

Sairastelin paljon ja olin huonossa kunnossa ja päätin tuolloin alkaa käymään salilla parantaakseni fyysistä kuntoani. Selkäni alkoi oireilla vuonna 2012, joten sen jälkeen salista on tullut ns. voimavarani. Voisin vaikka veikata, että tällä minun selän vikalistalla ei lähihoitajan töitä tehtäisi, ellen olisi niin ahkerasti salilla kulkenut. Seurasin jo tuolloin paljon fitness-blogeja ja salaa haaveilin: ”Olisipa siistiä olla joskus tuossa kunnossa ja päästä kisaamaan”, mutta ajattelin aina, ettei minusta ole noin kurinalaiseen elämään.

 

Koska harrastus muuttui tavoitteelliseksi?

Salilla olen käynyt ”säännöllisen epäsäännöllisesti” vuodesta 2011. Vuonna 2014 treenaaminen jatkui tavoitteellisemmin, mutta treenasin omilla netistä opituilla taidoilla. Syksyllä 2017 haettiin näyttöasiakasta fitness-valmennukseen ja päätin kokeilla kävisikö tuuri, koska oma valmentaja oli ollut jo pitkään haaveena. No minä pääsin valmennukseen ja vielä painotin tälle valmentajalle, että minähän en ole sitten lavalle nousemassa. Tuli tammikuu 2018 ja tämän emännän pää oli saatu käännettyä ja päätös lähteä kisaamaan tulevana syksyllä oli tehty.

 

Mikä saa sinut motivoitumaan lajin harrastamiseen?

Minua motivoi lajissa monikin asia, mutta varmasti tärkein on, että selkäni pysyy hyvässä kunnossa. Minusta on myös todella motivoivaa nähdä, kun työstä tulee tuloksia. Kerran eräs lajia harrastava sanoi, että ”oma vartalo on kuin taideteos jota voi muovailla”.

Treeniohjelmat vaihtelevat, mutta yleensä käyn salilla 6 kertaa viikossa. Välillä voi olla viikkoja, että käyn 4 kertaa. Tähän vielä lisäksi kävelylenkit koirien kanssa. Valmentaja laatii minulle ravinto- ja treenisuunnitelmat. Varsinkin kisadieetillä valmentaja on suuressa roolissa, ja on tärkeää, että valmentaja ja valmennettava tulevat juttuun. Valmentaja on se, joka vie pois sieltä omalta mukavuusalueelta, sillä jos pysyy vain mukavuusalueella ei kehity. Valmentajan ansiosta pääsee sille seuraavalle tasolle.

 

Minkä koet olevan vahvuutesi lajissa?

Vahvuuteni lajissa on luonteeni, koska olen todella määrätietoinen ja jopa hieman jääräpää. Olen aina ollut myös kova haastamaan itseäni ja tämä laji jos mikä pistää haastamaan! Ennen pelkkä viikon karkkilakko tuntui kamalalta ja ylitsepääsemättömältä. Nykyään taas kuulen usein sanottavan, että ”miten sää voit istua siinä vieressä ja katsoa kun me muut herkutellaan”. Toki nyt kisojen jälkeen herkkuja on mennyt minullakin ihan kiitettävästi ja herkuista kieltäytyminen on ollut hankalampaa.

 

Miten harrastus tukee tai haastaa lähihoitajan työssä?

Vaikka harrastus vie paljon aikaa vapaa-ajasta, olen huomannut, että se vaikuttaa positiivisesti työssäjaksamiseen. Selkä pysyy paremmassa kunnossa ja se taas auttaa jaksamisessa työssä.

Ennen valmentajan hommaamista minulla oli koko ajan sellainen tunne, että jotain uutta täytyisi kehitellä ja työkin alkoi tuntua samalta puurtamiselta. Valmentajan hommaamisen jälkeen työkin alkoi maistua paremmalta, en tiedä johtuuko siitä, että sai muutakin mietittävää kuin työ. Totta kai on myös niitä päiviä, kun tossu painaa, väsyttää ja ajatus ei kulje, mutta niitä on onneksi harvakseltaan. Kolmivuorotyö tuo tähän harrastukseen omat haasteensa, mutta hyvällä suunnittelulla siitäkin pääsee.

 

Millainen on valmistautuminen kisaan?

Alussa pelkkä ajatus siitä, että minun täytyy kävellä 11cm koroilla pelkät bikinit päällä ison yleisö- ja tuomarijoukon edessä, sai sydämeni hakkaamaan. Aloitin poseerausharjoituksen heti kun kisatavoitteet oli asetettu. Siivosin ja kokkasin kotona korkkarit jalassa ja harjoittelin käännöksiä aina kun mahdollista, jopa hampaita pestessä.

Viimeisillä viikoilla ennen kisoja harjoittelin esiintymistä monta tuntia viikossa ja sain tästä varmuutta tekemiseen. Otin ihan poseeraustunteja alan ammattilaisilta, jotta saan varmuutta tekemiseen. Koen, että se oli kannattavaa, sillä sain itsevarmuutta – kisalavalla oleminen ei juurikaan jännittänyt ja pystyin nauttimaan siellä olosta.

Kisadieetti aloitetaan noin 16 viikkoa ennen kisaa ja ruokaa syödään säännöllisesti päivän aikana ja se vähenee lähempänä kisoja. Ruuat punnitaan tarkasti ja ruuat tehdään valmiiksi annoksiksi, jotta ne on helppo syödä heti kun pitää. Kolmivuorotyötä tehdessä täytyy miettiä tarkkaan, milloin valmistaa ruuat. Toki tämäkin onnistuu, mutta homma vaatii tosiaan hieman suunnittelua, ettei tarvitse tinkiä tärkeistä yöunista.

Kehonhuolto on myös tärkeää, kun treenaa kovaa ja varsinkin dieetillä sen tärkeys korostuu. Itse kävin vähintään kerran kuukaudessa hierojalla, mutta loppudieetistä jopa kahdesti kuussa. Painon putoaminen kisoihin on yksilöllistä, minulla lähti kaiken kaikkiaan noin 9 kiloa.

 

Olitko yllättynyt hopeasijasta?

Toinen sija oli minulle todellinen yllätys enkä olisi uskonut, että sijoitun niin hyvin. Kilpaluokassani oli sellaisia naisia, jotka ovat kisanneet aiemminkin ja heillä oli jo lavakokemusta. Olin yllättynyt jo siitä, että pääsin finaaliin kuuden parhaan joukkoon. Palkintojenjaossa oletin olevani kuudes, mutta kohta havahduin, että meitähän on tässä enää kaksi. Silloin alkoi toden teolla jännittää ja nappasin kilpakumppania kädestä kiinni. Olin niin onnellinen, että itku meinasi tulla, mutta säästin sen sitten myöhemmäksi.

 

Mikä on seuraava tavoitteesi?

Aluksi oli tarkoitus, että kisaan seuraavan kerran ehkä syksyllä 2019, mutta kun nämä kisat menivät näin nappiin ja tarvittava lihasmassa löytyy, niin seuraavat kisat ovat todennäköisesti jo keväällä 2019. Sinne olisi tarkoitus saada vielä parempi paketti aikaiseksi.

 

Miten työyhteisösi on tukenut sinua?

Minä kiitän ja kumarran kaikista onnitteluista ja kannustuksesta, joita olen saanut matkan varrella. Erityiskiitokset vielä työkavereilleni – täällä odotti kakkukahvit, asukkaat ja työkaverit lauloivat minulle ja antoivat lahjan ja kukkia. Työkaverit ja meidän asukkaat ovat vaan niin ihania, ettei siitäkään tilanteesta selviydytty ilman herkistymistä. Oli ihana kuulla, kuinka he täällä palvelukodilla olivat yhdessä jännittäneet puolestani kisaa katsoessaan Yle Areenasta.