Voimanosto on kurinalaisuutta vaativa laji

07072017

 

Caritaslaiset harrastaa -juttusarjassa caritaslaiset kertovat harrastuksistaan

harri kauppila nostaa

Kuva: Caritaksen teknisessä tuessa työskentelevä Harri Kauppila, 38, on harrastanut voimanostoa jo noin 20 vuotta. Lajin otteessa Harrin on pitänyt kiinni sen itsenäisyyttä vaativa luonne: ”Tämä on yksilölaji, jossa tuloksista ei voi syyttää ketään muuta kuin itseä. Olen luonteeltani hieman yksinäinen susi, joten nautin juuri tämän tyyppisestä tekemisestä.”

 

Voimanosto vammaisurheilulajina

Liikuntavammaisten ainoana lajina voimanostossa on penkkipunnerrus. Punnerrettaessa levytanko, johon painot on kiinnitetty, tuodaan vaakasuorassa rintakehälle ja nostetaan kädet ylös suoristaen. Lajissa urheilijat kilpailevat kansainvälisellä tasolla paralympialaisissa sekä MM- ja EM-kilpailuissa.

Suomessa kilpatasolla urheilevia liikuntavammaisia voimanostajia ei Harri Kauppilan lisäksi ole montaa, aktiivisia harrastajia Harrin mukaan vain 3, mutta kisoissa kiertää epäsäännöllisesti noin 10 harrastajaa. Laji sopii henkilöille, joilla on hyvä ylävartalon toiminta- ja hallintakyky. Penkki on liikuntavammaisten nostajien osalta hieman muokattu. Miehet ja naiset kilpailevat 10 eri painoluokassa.

 

Kurinalaisuutta ja hetkellistä euforiaa

Alun perin harrastus lähti siitä, kun Harri halusi saada lisää voimaa. Harrastuksena voimanostoa Harri suositteleekin kaikille, koska se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin ja auttaa jaksamaan paremmin esimerkiksi työssä. Nykyään voimanosto on Harrille kuitenkin enemmän kuin harrastus, koska aktiivisesti kilpailevalta laji vaatii paljon uhrauksia. Harri ei kuitenkaan osaa harmitella vapaa-ajan rajoittumista, vaan pitää lajia elämäntapana ja valintoja välttämättöminä kilpailemisen kannalta. Ilman kurinalaisuutta ja epämukavuusalueelle menoa ei kehitystäkään synny.

Harjoittelujakso on fyysisesti raskas, mutta kilpailupäivänä kaikki harjoittelun aiheuttamat lihassäryt ja väsymykset välittömästi unohtuvat: ”Hetkellinen euforia iskee yleensä aina jokaisen treenin jälkeen, mutta kyllä se on se kilpailuvietti, joka minua motivoi jatkamaan”. Ja kilpailuvietti yhdistettynä kovaan motivaatioon on tosiaan tuottanut tulosta. Toukokuun alussa GP-kilpailussa Unkarin Egerissä nostaessaan penkistä 168kg, Harri teki 80-kiloisten sarjassa oman, ja samalla myös Suomen ennätyksen. ”Tällä hetkellä olen parhaassa kunnossa ikinä”, toteaa Harri.

Harjoittelua tukevaksi ravinnoksi Harrille riittää ihan tavallinen kotiruoka, kunhan sitä on riittävästi. Mitään ”ylimääräistä” tehoa Harri ei kaipaa, vaan liputtaa yleisestikin puhtaan urheilun puolesta: ”Se on aina ollut minulle kunniakysymys urheilun saralla”. Valmentajana Harrille toimii Raimo Savalaoja, joka vaikuttaa lajin parissa myös maajoukkuetasolla. Valmentajan rooli on Harrin mukaan toimia ”järjen äänenä” ja antaa ohjeita suorituksen tekniseen onnistumiseen. Valmentajan kanssa Harri on enemmän tekemisissä kuitenkin vasta kisojen alla.

 

Harri Kauppila

Kuva: Harri Kauppilan arkea rytmittää salilla käynti.

Kohti Meksikon maailmanmestaruuskisoja

Ensi viikolla Harrilla on edessä lepoviikko, jonka jälkeen alkaa taas 10 viikon valmistautuminen syys-lokakuun vaihteessa järjestettäviin Meksikon maailmanmestaruuskisoihin. Silloin ei Harrin elämään paljon muuta mahdu, kuin treeni ja treenin suunnitteleminen. Vaikka kilpailut vievät Harrin noin kahdesti vuodessa ulkomaille, ei ympäristöön ehdi tutustua turistin näkökulmasta. Mieluiten Harri toki matkustaa lämpimään maahan, mutta lopulta parhaiten mieleen jää aina kisojen järjestelyt ja oma sijoitus: ”Joskus kilpailun jälkeen saattaa iskeä hetkeksi tyhjä tunne, mutta melko pian sitä alkaa taas valmistautumaan uuteen kisaan.”

Toivotaan Harrille parasta mahdollista menestystä kisoihin ja paljon hyviä vuosia lajin parissa!

 

Youtube-video: Harri Kauppila tekee uuden Suomen ennätyksen.